Valtakunnan tila syksyllä 2011

Vuosiraporttini on mollisointuinen. Suomi on vajonnut henkiseen lamaan. Tosifinnit ja paavot kilpailevat supisuomalaisuudellaan ja pyrkivät miellyttämään kiukkupussisenioreita.

Presidenttitaistomme ratkeaa juuri unohdettujen ”esko & tyyne niemisten” äänillä sekä päämedioiden kautta. Niinistö yrittää kaivaa sopukoistaan optimismiaan ja varsinaista suomalaisuuttaan. Lipponen on vihainen kaikelle mikä (iki)liikkuu. Vasemmistolta odotetaan vaihtoehtoehdokasta, koska global-Haavistosta ei ole siihen.

Iltalehtien taittajat ja net-toimittajat ratkaiskoot tuon kisan! Nokia-Microsoft ja hiipuva metsäteollisuus Suomen kohtalon! BRICS-maat ja Wall Street-(r)evoluutio euron, Merkelin ja Sargozyn jatkokaudet.

Globalisaation ja EU:n peukutukset eivät aikaamme kuulu, minkä myös kepu presidenttiehdokasvalinnallaan oivalsi. Vasemmistopuolueittemme aika menee nyt kapitalisoidessa ja unionin rakentamisessa. Oikeisto taas yrittää rauhoittaa äärilaitoja ja huomauttaa, että tarvitaan teollisuutta, työtä, työläisiä ja äyrejä.

Suomi pakotetaan nyt säästämään ja ekoilemaan. Tavoitteena on riittävä hyvinvointitalous, joka on selvästi parempi vaihtoehto kuin valitusyhteiskunta. Keskiluokalta pois ja vähäväkisemmille enemmän. Varakkaat selviävät aina.

Säästöku(u)rimme johtuu nyt ja jatkossa kalliista sosiaali- ja terveyssysteemistämme, jonka seurauksena muilta sektoreilta karsitaan. Määrärahojen väheneminen vaikuttaa eniten puolustusvoimiin, kuntiin ja kouluihin. Puolustusvoimat joutuu kaivamaan Suomi-konepistoolit esiin kallion uumenista, kun Hornetin varaosiin ei ole dollareita.

Kuntarajoista löydään jo vetoa, vaikka kotikuntani Janakkala kokoaa kapinajoukkoja jopa kehä I:n sisältä. Pienistä kunnista tehdään ”suurkaupunkien” lähiöitä, minkä seurauksena veronmaksukykyiset ja lapsiperheet rientävät entisestään city-evakkoon.

Opetus- ja kulttuuriministeriö taas lahtaa (ammatti)korkeakoulujen aloituspaikkoja. Tekniikan, kulttuurin ja matkailualojen koulutuspaikkoja leikataan. Koulutusvirkamiehet haluavat pelastaa sosiaali- ja terveysalan vuodepaikkoja, ei hotellien.

Suomen uskotaan nousevan diplomi-insinöörien ja kauppatieteilijöiden, ei humanistien, vieraanvaraisuus- ja luovan alan ammattilaisten avulla.

Nykyhallitukseltamme

Lapissa on aina pärjätty, mutta strategisen suunnan on muututtava. Tukea on lisättävä työvoimavaltaisille toimijoille. Pohjoisen päättäjien on opetettava uusia ministereitä, miksi Pohjolaan on syytä investoida.

Alueen uudet keskukset tarvitsevat koulutuspaikkoja ja työvoimaa: duunareita, restonomeja, tohtoreita ja yrittäjiä.

Kirjoittaja on palveluinnovaatioiden yliopettaja
Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa.