Pessimistin tilitys

Lupauksesta on pian 20 vuotta, mutta Osmo Kurola ei ole unohtanut sitä vieläkään.

– Sanoit syöväsi lakillisen sitä itseään, jos Lappiin tulee kaivosbuumi, hän muistuttaa ja vaikuttaa voitonriemuiselta.

Muisti palaa pätkittäin. Juttuarkisto auttaa.

Artikkeli on ikivanha, vuodelta 1995. Kurola oli silloin Lapin lääninhallituksen kansliapäällikkö, joka pyrki eduskuntaan teemoilla ”Lappi tyhjäksi luonnonsuojelijoista” ja ”Lappi täyteen kaivoksia”.

Temppu tepsi. Miehestä tuli kansanedustaja, joka muistetaan yhä ns. glögi-skandaalista.

Onnistuminen ärsytti nuorehkoa, vihaista toimittajaa. Pidin Kurolaa populistina. Miehenä, joka lupaa äänestäjille mukavilta kuulostavia asioita, vaikka tietää, ettei lupauksille ole mitään katetta.

Sanoin sen hänelle suoraan – lupauksen kera.

Elettiin aikaa, jolloin suuret, ylikansalliset kaivosyhtiöt viihtyivät Suomessa ja erityisesti Lapissa. Vuoden 1994 eta-sopimus oli antanut niille oikeuden kaivostoimintaan myös täällä.

Brittiyritys Rio Tinto Zinc, irlantilainen Conroy ja australialainen Aston Mining varasivat pohjoisesta laajoja kairoja, mistä ne etsivät malmia urakalla. Operaatio synnytti kunnanisissä ja -äideissä kuumeen, joka tarttui myös Kurolaan. Kuumeiset näkivät kaivoksissa uuden, massatyöllistävän elinkeinon, joka nostaa maakunnan kivijaloille ja herättää autioituneet sivukylät henkiin.

Luonnonsuojelijat ja porolliset varoittivat kaivosintoilijoita kilometrien pituisista ja syvyisistä montuista, jotka imevät sisäänsä erämaiset ikimetsät ja jäkäläiset laidunmaat. Kroonista sokli-pettymystä sairastaneet savukoskelaiset neuvoivat malmikiivailijoita pyyhkimään kaivoslapiolla otsaansa.

Niillä, kuten lupauksellanikaan, ei ollut vaikutusta Kurolan kaivoskiimaan.

Palasin asiaan – onneton – syksyllä 1998.

Kaivosyhtiöt tekivät tuolloin lähtöä Lapista, häntä koipien välissä. Malmiryntäys oli ohi, eikä tuloksissa ollut hurraamista.

– Realismi palasi malmikentille, julistin kolumnissani.

Valistin lukijoita julmalla faktalla, jonka mukaan 98 varausta sadasta ei johda valtauksiin ja vain pari prosenttia valtauksista päätyy kaivokseen. Olin kuullut sen kaivosasiantuntijoilta, joihin en lukenut Kurolaa.

En malttanut olla lainaamatta Polar Mining Outokumpu Oy:n toimitusjohtajaa Tapani Erlingiä. Hän oli todennut, että huonolaatuisinkin Petsamon nikkeli oli parempaa kuin Kevitsan alueelta löydetyt näytteet.

– Kevitsasta ei saa bisnestä, Erling oli lausunut.

Sodankylän Sakatti oli saanut Osmo Kurolan jalkeille. Kaikkien aikojen huimin malmilöytö oli juoksuttanut miehen toimitukseen.

– Jos tuntuu siltä, ettei kakka mene alas edes pakottamalla, niin voidaan me vaihtaa se mämmiinkin, hän ehdottaa ja nauraa röhöttää päälle.

Lappiin on syntynyt vuoden 1998 jälkeen kaksi kaivosta, Kittilän Suurikuusikko ja Sodankylän Kevitsa, ja uusia näyttää tulevan. Kaivosbuumista puhuminen ei ole liioittelua.

Myönnän olleeni väärässä – tällä kertaa – ja tartun mämmilupaukseen.

– Sokerin kanssa, joohan?

Kirjoittaja on Lapin Kansan pääkirjoitustoimittaja.