Onpa söpö tyttöpoika
Päiväkoti alkoi. Lapsi vaihtoi uuteen ryhmään. Tutustumme paikkoihin. Lastentarhanopettaja opastaa, miten sadevaatteet ripustetaan: tyttöjen vetimet vaaleanpunaisiin henkareihin, poikien sinisiin.
Lastentarhanopettaja selittää, että tämä helpottaa henkilökunnan työtä.
Miksi henkaritkin pitää jakaa sukupuolen mukaan? Miksi henkareihin ei voi laittaa nimilappuja? Se vasta helpottaisikin työtä.
Pienissä, usein tiedostamatta jäävissä yksityiskohdissa asuu yhteiskunnallisesti järkälemäinen asia.
Sosiaali- ja terveysalan järjestö Folkhälsan on muutaman vuoden ajan tehnyt tasa-arvotyötä ruotsinkielisissä päiväkodeissa. Projektijohtaja Sara Sundell Folkhälsanista puhuu sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta.
Älkää kavahtako! Se ei tarkoita, että tytöistä yritettäisiin tehdä poikia tai pojista tyttöjä.
Tavoite on vapauttaa lapset olemaan juuri sellaisia kuin he ovat. Heidät kohdataan yksilöinä, ei sukupuolensa edustajina. Sukupuolisuus ei siitä vaarannu, että annamme jokaiselle tytölle ja pojalle mahdollisuuden olla omanalaisensa tyttö ja poika. Ja teemme selväksi, että kaikki tavat ovat yhtä arvokkaita.
Päiväkotien arkea on tutkittu Ruotsissa, nyt hieman Suomessakin. Tässä muutamia havaintoja:
Pukeutumistilanteessa tytöt asettuvat jonoon odottamaan apua. Poikia autetaan jonon ohi, pyytämättä.
Tytöt ovat päiväkodin pikkuapulaisia selvästi useammin kuin pojat. Tytöt siivoavat myös poikien leikkien jälkiä.
Päiväkodin henkilökunta juttelee tyttöjen kanssa selvästi enemmän kuin poikien. Poikien kysymyksiin vastataan lyhyesti.
Näin ei tietenkään tapahdu vain päiväkodeissa. Kaavaa toisintavat vanhemmat, isovanhemmat, puolitutut.
Vieläkö tarvitsee miettiä, mistä tulee aikuisia miehiä, jotka eivät näe sotkuja ympärillään? Miehiä, jotka eivät puhu. Naisia, jotka venyvät toisten eteen, osa muuttuen kärsimystä ympärilleen levittäviksi marttyyreiksi.
Usein kuulee naisen kertovan hieman ylpeyttä äänessään, että hän oli lapsena ”sellainen poikatyttö”. Jostakin syystä tyttömäisestä pojasta mieheksi varttuneet eivät voi sillä kerskua. Se on sääli.
Sundell kertoo, että päiväkotiin pinni päässä tullutta poikaa pyydettiin ottamaan pinni pois. Ettei vain kukaan kiusaisi. Viesti on, ettei muiden tarvitse sietää edes pinnin vertaa erilaisuutta.
Valmennus sukupuolisensitiivisen kasvatukseen pitäisi olla pakollista kaikille, jotka ovat lasten kanssa tekemisissä.
Mitä tapahtuu, jos naiseus ja miehisyys muuttuvat jäykistä muoteista mahdollisuuksiksi? Jos tyttöpoika saa ansaitsemansa ihailun. Jos värit eivät kuulu kummallekaan sukupuolelle.
Siitä ei voi seurata yhteiskunnassa kuin hyvää, että lapsista kasvatetaan itsensä ja muut hyväksyviä aikuisia.
Kirjoittaja on Alma Median lehtien
Helsingin toimituksen toimittaja.
Vieläkö tarvitsee miettiä, mistä tulee aikuisia naisia, jotka eivät näe sotkuja ympärillään? Naisia, jotka eivät puhu. Miehiä, jotka venyvät toisten eteen, osa muuttuen kärsimystä ympärilleen levittäviksi marttyyreiksi.
Ilmoita asiaton kommentti