Anteeksipyyntö
Sananvapaus on vapauksista suurimpia.
Lapin Kansassa sananvapautta on pyritty vaalimaan kaikella sillä vastuulla, joka asiaan liittyy. Mielipidesivut ovat tästä korostetuin esimerkki. Ne ovat olleet kaikenlaisten mielipiteiden areena.
Kolumnipalsta pyrkii yhtä lailla moniarvoisuuteen. Vuosien varrella kirjoittajajoukko on kattanut koko poliittisen kentän. Kirjoittajina on sekä lappilaisia että muualla Suomessa asuvia. Tavoitteemme on tarjota lukijalle mahdollisimman laaja ja monipuolinen kirjo mielipiteitä, joista sitten kukin voi poimia mieleisensä tai rakentaa niiden avulla omaa maailmankuvaansa.
Vanha sanonta on, että se mikä lehteen on painettu, on totta. Tämä velvoittaa toimittajan jokaista juttua tehdessään erityiseen huolellisuuteen. Ja kun ihmisistä kirjoitetaan, sitä tarkempi on oltava. On helppo leimata henkilö, mutta jos arvio onkin väärä, vahinko voi ihmisen kannalta olla suuri. Kirjoittaessa kun on muistettava, että tätäkin juttua voi silmäillä satatuhatta lukijaa.
Tarkkuudesta huolimatta virheitä tulee. Mekin olemme niitä tehneet. Ne pyritään korjaamaan, mutta jokainen tietää, että jos joku asia lähtee väärässä muodossa liikkeelle, sitä on lähes mahdoton korjata.
Yksi periaatteistamme on, että toisen ihmisen vakaumusta ei loukata. Esimerkkinä olkoon vaikkapa taannoinen kohu Muhammadia koskevista pilapiirroksista. Niissä leimattiin islamin uskonnon perustaja terroristiksi.
Emme julkaisseet kuvaa, vaikka sananvapauden nimissä olisimme hyvin voineet sen tehdä. Emme, koska se olisi loukannut yhtä uskontokuntaa.
Uusin jupakka syntyi haastattelusta, jonka annoin Ylen tv-uutisille.
Ääneen arveluni parisuhteessa samaa sukupuolta olevan sopivuudesta päätoimittajan tehtävään on saanut valtakunnassa metelin. Aihe on herkullinen ja liekö kohta yhtään kansalaispiiriä, joka ei olisi ottanut kantaa asiaan.
Kyse on siis oikeasta ongelmasta, ja kipeästä. Muutenhan tätä kohua ei olisi noussut.
Arveluni ei tietenkään ollut kannanotto sukupuolisia vähemmistöjä kohtaan, vaan arvio siitä toimintaympäristöstä, jossa olen toiminut yli 24 vuotta. Suvaitsevaisuuden lisääminen suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut tekemisen punainen lanka kaikki nämä vuodet.
Tein onnettoman virheen siinä, kun sanoin ääneen asian, joka selvästi loukkasi monia ihmisiä. Yleistin vielä niin, että siitä tuli Lapin ääni eikä yksityisen henkilön ääni. Yleistäminen tässäkin tapauksessa oli virhe.
Ja kun sammakko lähtee liikkeelle, ei sitä enää kiinni saa.
Palaute on ollut kiihkeää ja verkkokeskusteluissa minut on nuijittu munaskuitani myöten. Kenellä on mahdollisuus sieltä seurata, kannattaa mennä.
Palaute tuli myös omalta toimitukseltani. Olemme yhdessä kestäneet 24 vuotta; takana on 1980-luvun juppi/nousukausi, 90-luvun synkeä lama ja 2000-luvun uusi huomen. On kestetty hyvät ja huonot ajat ja siinä ohessa Lapin Kansasta on kasvanut Lapin ylivoimaisesti suurin lehti.
Nyt tämä toimitus, jota voi verrata perheeseen, vaatii irtisanomistani sanomani mielipiteen vuoksi.
Se osoittaa, kuinka vakavasta asiasta on kysymys. Olen loukannut, en vain monien lukijoitteni tunteita, mutta myös niitä jotka ovat lähelläni.
Tätä haluan pyytää anteeksi.
Opin, että ajatuksiaan ei pääse karkuun, mutta ääneen niitä ei pidä lausua.
Lapin asian edistäminen on ollut tärkein asia elämässäni lähes neljännesvuosisadan. On oikea hetki tehdä johtopäätöksiä tulevaisuudestani.
Jään lomalle ja siivoan pöytäni. Kustantajan kanssa on keskusteltava mahdollisesta virkavapaasta, ja kolmas elämä odottaa joulukuussa. Tätä keskimmäistä onkin riittänyt, sillä ensi kertaa kävelin Kokkolassa sanomalehti Keskipohjanmaahan harjoittelijaksi 1963.
Ja harjoitteluhan näyttää tämä koko elämä olevan.
.
Ilmoita asiaton kommentti