Sitä sun tätä - kokeilua ja leikkimieltä

Elokuvat

Uusi sukupolvi: Elle Sofe Henriksen - Kätten joiku, Per-Josef Idívuoma - Onnen päivä saamelaisille, Marja Bål Nango - Sitä sun tätä, 01:25:3, Abstraktit, Lemet Ailo Holmestrand - 365 päivää sekä Ellen-Astri Lundby - Anders Forsdahlin käyrä. Skábmagovat, näytös Sajoksessa 28.1.

Uuden sukupolven näytös ja ensi-illat ovat Skábmagovat-festivaalin jännittävintä antia. On kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan valtavin harppauksin kehittyvä saamelaiselokuva on menossa. Viimeisin tilanne ei tietenkään ole edes näkyvissä.

Nuoria ohjaajia oli tänä vuonna paikalla harvinaisen vähän, koska he ovat kiireisiä uusien elokuvahankkeidensa kanssa. Tänä vuonna nuorten näytöksessä nähtiin Norjan ja Ruotsin saamelaisten elokuvatuotantoa. Päällimmäisenä näytöksestä jäivät mieleen elokuvalliset kokeilut ja leikkimieli.

Identiteettiäkin pohdittiin, mutta mukana oli hurttia huumoria ja toisaalta tarvetta kysellä, mihin identiteetti rakentuu.

Revontuliteatterissakin nähty Elle Sofe Henriksenin Kätten joiku on omaperäinen elokuva, joka katselee joikua aivan uudenlaisesta kulmasta, sen liikekielestä käsin.

Marja Bål Nango oli mukana näytöksessä peräti kolmella viime vuonna valmistuneella elokuvallaan, joissa jokaisessa ohjaaja oli myös mukana kuvassa yksin tai yhdessä muiden kanssa. Hätkähdyttävin elokuva oli 01:25:3, joka ”väkivaltaisuudessaan” muistuttaa syntymää. Elokuvassa nainen pidättelee hengitystä lähes puolentoista minuutin verran ja nousee sitten räjähtävällä voimalla vedestä ylös haukkomaan henkeä.

Katsoja joutuu itse päättämään mitä ohjaaja haluaa sanoa ihmisestä ja tämän elinajasta kokeellisessa elokuvassaan.

Elokuvassa Sitä sun tätä selvitellään, kuinka kauheaa on jos on puoliksi sitä ja puoliksi tätä. Kuusi nuorta, jotka kuuluvat kahteen eri kulttuuriin, kuvailevat suhdettaan monikulttuurisuuteen. Suhtautuminen vaihtelee; toisille identiteetti ei ainakaan kuvaushetkellä tuntunut tuovan ongelmia. Miten pitäisi saamelaisen ohjaajan ohjata sydäntään? Hän haluaisi tulevien lastensa olevan saamelaista sukujuurta sekä isän että äidin puolelta.

Per-Josef Idívuoma oli tehnyt hullunhauskan elokuvan 0-budjetilla, kuten hän näytännön jälkeen väitti. Tiukka budjetti on kuulema mahdollinen, jos muuta henkilökuntaa ei ole ohjaajan lisäksi. Elokuvassa Idívuoman näköinen mies ryöstää kahvilan kassan. Lapinpuku ei kuitenkaan ole vakuuttava ryöstäjän asu. Siihen ei usko kahvilan pitäjä eikä rosvon kiinniottajakaan.

Ellen-Astri Lundbyn elokuva Anders Forsdahlin käyrä poikkeaa materiaalinsa puolesta muista, sillä mukana on runsaasti vanhaa mustavalkoista rainaa. Forsdal tutki aikoinaan Ruijan korkean kuolleisuuden syitä ja huomasi ensimmäisenä, että syynä ovat huonot elinolot.

Lemet Ailo Holmestrandin 365 päivää on riemukas road movie, jossa karasjokelainen nuori mies matkustaa rahatta Gibraltarilta Karasjoelle. Matka 0-budjetilla sisältää nousuja ja laskuja. Välillä päähenkilö kertaa matkan tapahtumia nuotion ääressä ja välillä pääsemme mukaan matkan käännekohtiin, jossa mennään lujaa tai podetaan koti-ikävää.

Seija Lappalainen