Sävelten luontoilta

Konsertti

Luonnon vapaudelle. Lapin kamariorkesterin Kamarikonsertti I torstaina 26.1. Korundi-salissa. Marko Ylönen, sello ja musiikin johto.

Yhdysvaltalaisen Charles Argersingerin yksiosainen sävellys Seven Degrees of Freedom toimi jälkimodernissa mutkattomuudessaan kelpo avauksena torstai-illan kamarikonsertille.

Puhaltajat ja neljä jousisoittajaa esittivät teoksen keskittyneesti säveltäjän orkestrointiin luottaen ja koko spektri soi muutenkin varsin tasaisesti. Teos painui kuitenkin nopeasti unohduksiin, kun sitä seurasi varsinainen jättiläinen.

Kun tunnelmia makustelee jälkikäteen, jäi Aulis Sallisen akateemikko Paavo Haavikon muistoksi sävelletystä teoksesta varsin aromikas muisto. Itse konsertissa sellolle ja jousille sävelletty Kamarimusiikki VIII oli arkkitehtoninen ilmestys, jonka sellosoolot vievät kuulijat kaukaisille kiertoradoille.

Sellisti Marko Ylösen johdolla orkesteri otti käyttöönsä koko tunneasteikon herkimmistä värähtelyistä dramaattisiin möyrintöihin. Ylösen johtaminen oli rentoa ja spontaania, eikä musisoimisestakaan löytynyt moitteen sijaa.

Sallisen ratkaisu valita nimenomaan sello Haavikon runon ääneksi on toimiva, sillä sellosta jos mistä löytyy auktoriteettia, joka tarpeen tullen kykenee ilmentämään sekä näkemyksellistä kirkkautta että sumeaa aistillisuutta.

Kamarimusiikki-illan toinen yhdysvaltalaissävellys oli neliosainen Persis Veharnin Sea Pieces puhallinkvintetolle. Värikkäitä efektejä sisältänyt teos säilytti mielenkiintonsa alusta loppuun. Viimeisessä osassa klarinetisti Pekka Niskasen aikaansaama hauska tehoste toi lähestyvän yön sijasta mieleen lähinnä äänekkään sorsaeläimen. Ehkä näin oli tarkoituskin, sillä Vehamin kaislikossa suhisi kaikenlaisia muitakin ääniä.

Väliajan jälkeen yleisö sai Marko Ylösen johdolla kuultavakseen Johannes Brahmsin ja Marijn van Prooijen jousiorkesterille sovittaman jousikvarteton no 1 c-molli op. 51. Ohjelmalehtisen mukaan Brahms oli hyvin itsekriittinen julkaisten ainoastaan kaksi jousikvartettoa.

Miten säveltäjä itse olisi suhtautunut kuultuun orkesterisovitukseen? Joka tapauksessa, hieman falskisti esitetty teos sisälsi runsaasti rikkaita yksityiskohtia ja soinnillisia herkkupaloja. Brahmsin estetiikka ei ulotu pelkästään pursuilevaan sointiin ja sulaviin melodialinjoihin, vaan kauneutta löytyy ennen kaikkea jäntevistä aika-arvoista ja rytmisestä sommittelusta. Siitä kaikesta yleisö nautti orkesterinsa vapautunein aplodein palkiten - ja saipa myös tähtisellisti lopulta kukkansa käsivarsilleen.

Hiljainen hetki ennen konsertin alkua oli arvokas ja kunnioittava ele Lapin kamariorkesterilta kapellimestari Paavo Berglundin (1929–2012) muistolle.

Marko Niemelä