Kylmä Talvinen matka

Konsertti

Winterreise – Talvinen matka. Johanna Tuomi, sopraano ja Collin Hansen, piano liedkonsertissa perjantaina 20.1. Korundi-salissa Rovaniemellä. Sama konsertti tänään kello 18 Kemijärven kulttuurikeskuksessa.

Franz Schubertin Winterreise on epäilemättä yksi maailmanhistorian liedkirjallisuuden kulmakiviä, toisen ollessa saman tekijän vähintään yhtä tunnettu Die schöne Müllerin.

Molemmat laulusarjat on alun perin sävelletty miesäänelle, erityisesti tenorille, mutta vuosien saatossa niitä on transponoitu moneen sävellajiin useimmille äänityypeille sopivaksi. Myös naiset ovat monesti teoksia tulkinneet, sillä sanat eivät suoranaisesti tuo esille päähenkilön sukupuolta. Silti, jotenkin autenttisimmillaan ollaan, kun esimerkiksi Winterreisessa äänessä on nuoruuden herkkyyttä pursuava kirkasääninen tenori, joka laulu laululta erkanee yhä kauemmaksi menetetystä rakkaudestaan.

Sopraano Johanna Tuomen versio Winterreisesta oli kypsään ikään ehtineen naisen, toki aivan perusteltu ja osuva sekin. Periaatteessa kaikki olikin ihan kunnossa.

Tekniikka oli lähes moitteetonta, samoin äänen tuotanto ja sijoittelu. Lausuminen ja artikulaatio oli erinomaista ja sanoista sai poikkeuksellisen hyvin selvän.

Dramaturgia oli hallussa alun koskettavan pitkästä hiljaisuudesta lopun ikäväntuskaan saakka.

Missään kohdin ei tarvinnut jännittää laulajan selviämisen puolesta. Mutta kaikessa varmuudessaan tulkinta oli hyvin konservatiivista, perinteistä ja paikoin jopa maneerista. Tuomen osaaminen olisi antanut mahdollisuuden käyttää ääntä ja sävyjä selvästi rohkeammin, irrotella, heittäytyä ja tuoda koko persoona valtoimenaan esiin. Nyt teoksen hienovaraiset tunteet välittyivät enemmän näyttelemisen kuin itse laulamisen kautta.

Liedeissä pianistin rooli ei ole vain säestäjän, vaan tasaveroisen duettokumppanin. Collin Hansenin soitto edusti valitettavasti enemmän ensimmäistä ollen hyvin jäykähköä ja minimalistista ja jääden enemmän soitteluksi sen sijaan, että olisi luonut vahvaa pohjaa laulajan tarinoille. Hyvin harjoiteltu on kivaa kuultavaa, mutta kyyneleiden puristaminen yleisöstä vaatii jo vähän enemmän. Taidoista se ei olisi ollut kiinni, sillä pilkahduksia vahvasta tulkinnasta kuului kauttaaltaan koko teoksessa. Kuitenkin vasta viimeisessä osassa kaikki loksahti kohdilleen ja molempien solistien musisointi oli täynnä latautunutta ja intensiivistä jännitettä. Sitä enemmän ensi kerralla!

Mikko Vehkaperä