Kaksi kaupunkia

Kirjat

China Miéville: Toiset. Suom. J. Pekka Mäkelä. Karisto.

Itävaltalainen kriitikko Franz Rottensteiner väitti nykyaikaisen fantasian olevan tyytymättömien kaupunkilaisten kirjallisuutta. Tämä näkyi hänen mukaansa esimerkiksi siinä, että lajin keskeiset kirjailijat C.S. Lewis ja J.R.R. Tolkien eivät viihtyneet omassa ajassaan. Teollistunut Englanti kasvavine kaupunkeineen ei ollut heitä varten.

Väitteen esittämisestä on kulunut kolmekymmentä vuotta. Tänä päivänä se ei välttämättä enää päde. Tolkienin ja hänen lukuisten jäljittelijöidensä keskiaikaa muistuttavista fantasiamaailmoista on siirrytty kaupunkeihin. Joillakin kirjoittajilla ne ovat tiettyjä kuvitteellisia kaupunkeja, kuten esimerkiksi englantilaisen fantasiakirjailijan China Miévillen New Grobuzon.

Vaikka kyseessä on yksi tämän hetken tunnetuimpia modernin fantasian edustajia, ovat suomalaiset lukijat saaneet pitkään tyytyä vain pariin novellikäännökseen. Nyt tilanne on korjaantunut, kun hänen romaaninsa The City and the City on ilmestynyt suomeksi nimellä Toiset.

Se ei tosin sijoitu New Grobuzoniin vaan mielikuvitukselliseen kaksoiskaupunkiin, jossa rappioitunut Beszel ja modernimpi Ul Quoma sijaitsevat limittäin toistensa kanssa. Molempien asukkaat elävät ikään kuin toista puoliskoa ei olisi olemassakaan.

Tarina alkaa, kun nuori nainen löytyy murhattuna Beszelistä. Tapausta tutkiva komisario Borlú joutuu siirtymään naapurikaupunkiin tehdäkseen yhteistyötä paikallisen poliisin kanssa. Tapaus osoittautuu odotettua mutkikkaammaksi. Murhattu nainen on tehnyt väitöskirjaansa varten henkensä vaarantavia tutkimuksia. Komisario pääsee niistä jyvälle, eikä pian itsekään tiedä, mitä uskoa. Onko kahden kaupungin välissä vielä kolmaskin? Entä mikä oikeastaan on pelätty Rikko, joka valvoo tiukasti rajamääräyksiä?

Miéville pitää lukijan tehokkaasti otteessaan. Hän yhdistelee romaanissaan tummasävyiseen rikostarinaan omintakeisia fantasiaelementtejä. Ilman niitä kirjoittaminen olisi hänen mukaansa mahdotonta. Lajinmäärittely onkin sitten vaikeampi tehtävä. Kirjailijan mukaan hänelle itselleen scifi, fantasia ja kauhu ovat yhtä ja samaa fantasiakirjallisuutta.

Yleensä Miévillen katsotaan kirjoittavan ns. uuskummaa (new weird), jossa pyritään häivyttämään lajityyppien rajat. Esimerkiksi käsillä oleva teos voidaan yhtä hyvin lukea dekkarina, mutta silloin täytyy hyväksyä tietty spekulatiivinen ulottuvuus. Romaani toimii nimittäin hyvän science fiction -tarinan tavoin kyseenalaistaessaan todellisuuden. Kaksoiskaupunki paljastaa kyvyttömyytemme nähdä oman arjen ulkopuolelle.

Takana on myös valtaa pitävien harjoittama poliittinen säätely. Yhteiskunnallinen ote tuntuukin kertomuksessa paikoin voimakkaana. Se ei yllätä, sillä Miéville on toiminut kirjoittamisensa ohella aktiivisesti myös politiikassa.

Kirjailijana hän on menestynyt parhaiten.

Erkki Widenius