Originaaleja Ausseista

Konsertti

Focus Down Under. Lapin kamariorkesterin kauden avajaiskonsertti 11.1. Korundi-salissa Rovaniemellä. John Storgårds, johtaja ja juonto.

Kevätkauden avaukseksi Lapin kamariorkesteri tarjosi tällä kertaa tuhdin paketin australialaisten ja uusiseelantilaisten säveltäjien tai siellä päin vahvasti vaikuttaneiden muusikoiden teoksia.

Konserttisarja oli selvästi haluttu polkaista käyntiin hieman rennommalla otteella, niinpä muun muassa johtaja itse istui rennosti lavan reunalla ja kertoi mukavia juttuja säveltäjistä ja teoksista ja orkesterilaiset roudailivat itse tuolejaan ja nuottejaan sekä irrottelivat piennumeroissaan. Hyvä niin, sillä muutoin 2,5-tuntiseksi venähtänyt konsertti olisi voinut tuntua päättymättömältä taipaleelta kohti maapallon toista laitaa.

Musiikillisesti konsertissa liikuttiin hyvin vahvasti modernin musiikin kentällä. Kolmentoista kappaleen kokonaisuus tutustutti silti varsin erilaisiinkin sointimaailmoihin, vaikka tiettyä samankaltaisuutta saman maailmankolkan saman vuosisadan musiikissa toki olikin kuultavissa.

Ihan ensimmäinen kappale tosin hämmästytti tuttuudellaan. Australialaista siinä olikin vain sovittaja, sillä kyseessä oli Straussin Lepakko-operetin alkusoitto Brett Deanin oktetille sovittamana. Vähän avausnumero soi vielä tahmeasti, mutta viimeistään Lauri Angervon raivokas triangelisoolo vapautti tunnelman.

Illan herkkuhetkiin kuuluivat Elena Kats-Cherninin mukavasti keinuva Sand Waltz puhallinkvintetille, Larry Prudenin maukkaasti soiva Soliloquy jousille, Percy Graingerin pirteä Handel in the Strand ja illan päättänyt Eugene Goossensin rauhoittava By the Tarn.

Mukava oli myös päästä kuulemaan erilaisia pienkokoonpanoja, joissa myös harvemmin etualalla esiintyvät muusikot pääsivät soolotehtäviin. Samoin erittäin onnistunut oli Carl Vinen Concerto grosso, jossa concertino-ryhmä tunnelmoi taidokkaasti muun orkesterin säestyksellä.

Konsertin parhaaksi numeroksi nousi silti Ross Edwardsin Ecstatic Dance, jonka Renata Mojzer ja Nina Ronkainen tulkitsivat ihanan intensiivisesti ja mukaansatempaavasti.

Välillä puuduttavuuteen saakka tilulilua kuunnellut yleisö pääsi myös itse osallistumaan musiikin tekemiseen toisen puoliajan aluksi, kun kankaalle oli heijastettu Peter Sculthorpen Dream-teoksen graafinen nuotti, jonka tietyssä kohdassa yleisön tuli äännellä om-tavuja. Yleisö suoriutui kahdesta läpimenosta loistavasti. Hauska oli muutenkin seurata orkesterin soittoa myös nuoteista, ehkä tapaa voisi käyttää muissakin teoksissa?

Mikko Vehkaperä