Mielen kata-kombeissa

Kirjat

Hal Duncan: Pako helvetistä! Suom. Einari Aaltonen Like.

Skottilainen fantasiakirjailija Hal Duncan totesi pari vuotta sitten tehdyssä haastattelussa olevansa sataprosenttinen ateisti. Siihen nähden hän käsittelee kirjoissaan yllättävän paljon kristinuskoon liittyviä teemoja. Niin myös tuoreimmassa suomennoksessa, jossa esiintyvät esimerkiksi arkkienkeli Gabriel sekä Lucifer. Tarinan tapahtumaympäristönä on New Yorkin pohjalta muovattu helvetti.

Kirjailijan mukaan se on tosin mielentila eikä konkreettinen paikka. Sinne joutuvat romaanin neljä päähenkilöä: prostituoitu, palkkamurhaaja, maankiertäjä ja homo. Kyseessä on rangaistus synneistä, joita he kasvatuksensa perusteella uskovat tehneensä.

Helvetti kuvataan sadistiseksi poliisivaltioksi, jossa tuomittujen kärsimykset televisioidaan. Maan päällä koetut tuskat muuttuvat nyt entistä sietämättömimmiksi, kun niihin ei liity edes toivoa jostain paremmasta.

Kirja on pintatasoltaan vauhdikas kertomus päähenkilöiden yrityksestä paeta tämänkaltaista kohtaloa. Juoni on suoraviivaisempi kuin edellisissä romaaneissa, mutta pinnan alta löytyy kaikenlaista muutakin. Vaikkei uskokaan kuolemanjälkeiseen elämään tai ikuiseen kadotukseen, Duncan uskoo helvettiin maan päällä. Se on jokapäiväistä arkielämää, kaupungin vellovia väkijoukkoja, ihmismassa, jolla on murhaa silmissään.

Vaikea tästä on olla eri mieltä. Ihmismielen katakombeissa piilee kieltämättä monenlaisia petoja, mutta ovatko ne ihmisyyden todelliset kasvot, kuten kirjassa väitetään. Duncan palaa Muste-romaanissaan esiintyneeseen teemaan hyvän ja pahan tiedon puusta. Siitä maistettuaan tajuaa, ettei hyvää ja pahaa ole olemassa, vaan ne improvisoidaan tilanteen mukaan.

Pako helvetistä -romaanissa hyvä löytyy päähenkilöiden yhteydestä. Ultraväkivaltaisissa tilanteissa he pyrkivät selviytymään yhdessä. Tilanteet vain ovat kovin synkkiä ja toistuvat niin usein, että alkaa miettiä kirjoittajan tarkoitusperiä. Eihän helvetti tietenkään mikään paratiisi ole, mutta kai todellisuus on muutakin kuin jatkuva verilöyly.

Duncanin on sanottu räjäyttävän lukijan tajunnan. Siinä hän kieltämättä onnistuu, mutta mitä räjähtäneellä tajunnalla tekee?

Erkki Widenius