Aika kuin erämaan hiekka

Kirjat

Don DeLillo: Omegapiste. Tammi.

Yhdysvaltalainen Don DeLillo (s. 1936) on saanut älykköpiireissä lähes kulttimaineen läpimurtoromaanillaan Valkoisen kohina (1986). Postmoderni hupailu eroaa sävellajiltaan DeLillon toisesta menestysromaanista Alamaailma (1999), jonka synkät sävyt sävähdyttävät tiedostavaa lukijaa.

Valitsipa DeLillo sitten duurin tai mollin, aina riittää aaltojen tekijöitä ja fanittajia. DeLillon teksti avautuu työläästi, joten haastetta tämä mies tarjoaa vaativallekin lukijalle. Ikään kuin tieten tahtoen hän venyttää ajan käsitettä ja vaatii, että lukija omaksuu DeLillo-maailman lainalaisuudet.

Tammen keltaisen kirjaston Omegapiste korottaa ajan ja ajantajun toiseen potenssiin. Romaanissa ei ulkoisesti tapahdu paljon mitään.

Tutkimuskysymykseksi nousee inhimillisen kokemuksen suhde aikaan. Miten kokemus muuttuu, jos aika esimerkiksi pitkittyy?

73-vuotias Richard Elster on entinen puolustusministeriön työntekijä, joka muuttaa huonokuntoiseen mökkiin keskelle autiomaata. Sielläkään hän ei saa olla ajan tavoittamattomissa, vaan saa seurakseen Jim Finleyn.

Finley haluaa tehdä dokumentin Elsteristä, mutta DeLillo ei sitä salli.

Miekkoset jaarustavat erämaan yksinäisyydessä ja kokevat irrallisuutta. Finley virkoaa hiukan, kun mökkiin ilmaantuu Elsterin Jessie-tytär.

Valmista ei kuitenkaan tule oikein mistään. Aikaa riittää kuin kuuman erämaan hiekkaa, kukapa ne kaikki jyväset laskisi.

Suosittelen Omegapistettä filosofeille ja ajankäytön hallinnastaan huolestuneille. Niin huonosti eivät asiat voi olla edes Sub Chattiin juuttuneilla, etteivätkö he enemmän ehtisi kuin DeLillon päähenkilöt.

Heidi Lakkala