Takamaiden tarinoita

Näyttelyt

Flying Stories – Lentävät tarinat. Andreas Alarieston, Johan Markussenin ja Tyko Vylkon maalauksia Korundissa 29.01.2012 saakka. Lapinkävijäntie 4 Rovaniemellä. Avoinna: tiistai-sunnuntai 11-18, suljettu maanantaisin.

Rovaniemen Korundin Flying Stories on taidekasvatusnäyttely, jossa pohjoisia perinteitä ja myyttejä tuodaan esiin kolmen taiteilijan silmin. Suomalainen Andreas Alariesto, venäläinen Tyko Vylko ja grönlantilainen Johan Markussen olivat keskenään aikalaisia ja naivistisia kansantapojen tallentajia. Taiteilijan merkitys historian kuvaajana jää usein tutkijoiden ja historioitsijoiden varjoon. Kuitenkin esimerkiksi kuolansuomalaiselta Sven Lokalta jäi maalaustensa kautta jälkipolville arvokasta historiallista tietoa.

Näyttelyssä kolmen taiteilijan teokset on viisaasti laitettu limittäin, jolloin eri kulttuureista peräisin olevien symbolien samankaltaisuus tulee esiin. Samat pedot, pirut ja maahiset löytyvät Andreas Alarieston ja Johan Markussenin tarinoista. Myös suomalaisen ja grönlantilaisen tekijän tyyli on yllättävän yhteneväinen. Jopa hätkähdyttävyyteen asti. Kun Alarieston maalausta Vuotson kylä ja Markussenin Onnellista päivää katsoo rinnakkain, tuntuu kuin jumalallinen käsi olisi ohjannut taitelijoiden tekemisiä.

Alariesto ja Markussen viljelevät töissään ironiaa. Markussenin uskonnolliset aiheet tuntuvat usein irvivän grönlantilaisen kulttuurin ja kristillisen valtakulttuurin yhteentörmäystä. Alariesto on pyrkinyt näyttämään menneiden aikojen elämän autenttisen raakuuden, tosin hyväntahtoisen huumorin välityksellä.

Tyko Vylkon taiteenlaji on taas venäläinen realismi ja melankolia. Nenetsitaiteilija Vylkolla on kolmikosta eniten etäisyyden, perspektiivin ja sommittelun tajua. Maiseman valo ja avaruus näkyy maalaustavassa. Alariestolla ja Markussenilla kuiva siveltimenjälki saa jäkälän rapisemaan korvissa.

Alariesto ja Markussen ovat olleet täysiverisiä ite-taitelijoita. Alariesto valmisti pensselinsä itse milloin mistäkin materiaaleista, Markussen on käyttänyt teostensa luomiseen polkupyörämaalia. Tyko Vylko sen sijaan opiskeli jonkin verran taiteen tekemistä. Hän on selvästi ollut perillä väreistä ja menetelmistä.

Yhteistä tekijöille on ollut kiinnostus ihmisiin ja ihmisten tekemisiin. Luonto toimii lähinnä tapahtumien taustana, eikä sitä ylikorosteta. Paitsi silloin kun riehuva meri ottaa vallan.

Näyttelykävijä saa joka tapauksessa pohjoiseen elämään näkökenttää, jota ei esinekokoelmista ja vitriineistä löydä.

Markussenin maalauksessa Henkien tanssi spirituaaliset hahmot ovat kuin ärhäköitä sähikäisiä. Alarieston ja Vylkon pohjoisesta löytyy enemmän haikeaa yksinäisyyttä. Tekijöiden elämästä ja elämäntyöstä olisi tehnyt mieli tietää oheismateriaalia enemmän.

Richard Kautto