Joulun riemujuhlaa

Konsertti

Jubilatio. Lapin kamariorkesterin kamarisinfoniakonsertti Korundi-salissa 15.12.2011. John Storgårds, johtaja.

Rovaniemen yllättäneestä loskasäästä oli mukava putkahtaa valoa ja musiikillista välkehdintää tulvivaan Korundiin Lapin kamariorkesterin päättäessä syyskautensa kattauksella juhlavaa ja iloista musiikkia. Moista musiikkia sopiikin varsin hyvin esittää näin joulun riemujuhlan alla, vaikka kaikki kappaleet eivät ihan erityisesti joulumusiikkia olleetkaan.

Konsertin avasi G.F. Händelin Concerto Grosso A-duuri. Virkistävästi ilman virityshässäkkää alkanut teos johdatti kuulijan kuninkaallisiin hoveihin vuosisatain taakse. Kamariorkesteri on sitten viime kuuleman petrannut vanhan musiikin soittotaitojaan huomattavasti ja tulkinta olikin nyt täsmällistä ja elävää.

Concertino-ryhmän ja koko orkesterin vuoropuhelu oli reippaan rytmikästä ja verevää. Toki sointipuhtaudessa ja tyylinmukaisessa fraseerauksessa olisi vielä kehitettävää, mutta kyllä barokkimusiikin ilo välittyi silti soittajien kautta yleisöön.

Välipalana ennen illan uutuutta kuultiin Franz Lisztin Joululaulu puhallinkvintetille sovitettuna. Teos on ollut kamariorkesterin ohjelmistossa jo aiemminkin ja puhallinkvintetti soitti sen tuttuun tapaan takuuvarmasti ja kepeästi artikuloiden.

Varsinainen yllätys oli kuitenkin Helmut Ederin modernia musiikkia edustava Jubilatio, jossa saattoi välillä kuulla kauhuelokuvamaisia klustereita ja riitasointuja, mutta välillä vaikkapa jazzahtavaa svengiä tai kaunista marimban ja celestan duettoa. Erikoinen orkestraatio lyömäsoittimineen sekä täydellinen ennalta arvaamattomuus laittoivat kuulijan odottamaan innolla seuraavia tahteja. Orkesterin kaikki soitinryhmät pääsivät esille ja osoittivat taituruutensa.

Illan päätti Gustav Mahlerin Sinfonia no 1 kamariorkesterille sovitettuna. Korundin loistava akustiikka ja kamariorkesterin osoittivat taas paikkansa – oli kuin olisi kuunnellut isoa sinfoniaorkesteria, niin muhkea sointi salin täytti. Mahlerin sinfoniat ovat täynnä erilaisia rytmejä, sointivärejä ja soittotapoja. Kamariorkesterin hyppysissä eri tunnelmat toteutuivat toivotusti ja musiikista aisti jo kevään iloa. Rytmiset haasteetkin selvitettiin pääosin moitteetta. Erityisen mieleenpainuva oli sinfonian mollissa kuljeskeleva Jaakko Kulta -variaatio.

Yleisö palkitsi erittäin onnistuneen konsertin raikuvilla ja pitkillä suosionosoituksilla. Kotiin lähti hyvillä mielin.

Mikko Vehkaperä