Salattu suru

Elokuvat

Hiljaa toivotut. Ohjaus ja käsikirjoitus: Timo Haanpää. Hiljaa toivotut Rovaniemellä Maximissa ke 14.12. klo 17.30 ja to 15.12. klo 17.00. Ohjaaja-käsikirjoittaja Timo Haanpää on paikalla molemmissa näytöksissä. Keskiviikkoisen näytöksen jälkeen järjestetään keskustelutilaisuus kahvila Kauppayhtiön kabinetissa (Valtakatu 24) yhteistyössä Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n kanssa.

Rovaniemeläisen Timo Haanpään ohjaama ja käsikirjoittama Hiljaa toivotut on puhutteleva dokumentti vanhemmuuden tavoittelusta ja lapsettomuuden salatusta surusta.

Elokuvassa seurataan kahta pariskuntaa, joiden elämää rytmittävät toistuvat hedelmöityshoidot. Kallista, hankalaa hoitoa seuraa aina uudestaan heräävä toivo: ”Musta tuntuu varmaan samalta kuin kahvimerkkiä vaihtavasta mummosta”, tunteensa aseistariisuvan avoimesti osoittava Marjaana toteaa jälleen yhden raskaustestin tulosta odottaessaan.

Toisiaan seuraavat karvaat pettymykset saavat jo katsojankin toivomaan, että testitikku näyttäisi plussaa. ”Eikö edes toiselle..?” katsoja huomaa ajattelevansa, ja havahtuu sitten. Niin, siis kummalle?

Tilanteen epäoikeudenmukaisuus saa palan nousemaan kurkkuun: ”Miksi toiset tekevät abortin toisensa jälkeen ja toisille käy näin?” elokuvassakin kysytään. Kyynelten läpi. Tasan eivät käy onnen lahjat. Eivät tosiaankaan.

Emotionaalisesti vahva dokumentti jättää elokuvallisesti toivomisen varaa. Sisältö tulee ennen muotoa, kuten dokumenttielokuvissa usein. Kuvat näyttävät, eivät kerro. Tapani Rinteen maalaileva äänimaisema nostaa teosta.

Kohtaukset, joissa suloiset tytöntylleröt ja loputtomat lastenvaunujonot piinaavat pariskuntia, ovat kömpelöitä ja turhan alleviivaavia. Toivon ja pettymyksen vuorottelu ja niitä seuraava epätoivo ovat käsin kosketeltavia ilmankin. Aidoimmin tunteet välittävät hiljaa toivovien pariskuntien itkun murtamat äänet, hellästi haparoivat kosketukset ja epätoivoiset vihanpurkaukset.

”Toivon, että ihmiset voivat löytää jotain itsestään katsoessaan Hiljaa toivotut -dokumenttielokuvaa – myös silloin, kun ei ole halunnut lapsia tai niiden saamisessa ei ole ollut vaikeuksia”, ohjaaja Haanpää on todennut. Tähän tavoitteeseen on päästy.

Tahattoman lapsettomuuden aiheuttama suru surraan oman kodin rauhassa. Odotus on pitkä ja hiljainen. Onneksi se toisinaan päättyy iloista suurimpaan.

Saija Holm