Hiljaisuuden kipua ja valoa
- Niilo Rauhala on kirjoittanut koottuihin muutaman uudenkin runon.
Kirjat
Niilo Rauhala, Tähtiä taivaan nurmikolla. Kirjapaja.Auringonsiipi-kokoelma (Mäntykustannus 2010) on hyvä johdatus Niilo Rauhalan runouteen. Sen on koonnut Aino Piirola Otavan vuosina 1967-2009 julkaisemista runoista. Lisäksi Rauhala kertoo alkusanoissa tuotantonsa perusteista.
Myös Kirjapajan julkaisema Tähtiä taivaan nurmikolla on koottu Niilo Rauhalan vuosien 1967-2009 runoista. Lisäksi valikoimassa on kymmenen ennen julkaisematonta runoa.
Valikoimat eivät kilpaile keskenään vaan täydentävät toisiaan. Tähtiä taivaan nurmikolla -kokoelmassa painottuu uskonnollinen runous mutta ei mitenkään ahtaasta näkökulmasta.
Jumala on tässä kokoelmassa voimakkaasti läsnä. Yhteys Jumalaan korostaa myös ihmisen kiinnittymistä ikuisuuteen ”ajassa joka lentää kuin nuoli”. Siinä on arvoitusta ja pyrkimystä tiedon kahleista sinne missä laulu pesii, ajattomaan.
Vaikka taustana on äärettömyys, Rauhalan runoissa ovat tärkeitä elämän konkreettiset, pienetkin asiat. Ja olennaista on kaiken yhteys, Raamatun henkilöiden, lapsuuden ja nykyisyyden. ”Elävät puhuvat kuolemankin läpi.”
Siinä yhteydessä on ikävää mutta myös toivoa, jonka perustana on elävä usko.
Runoihin hiipii hiljaisuus ja hiljaisuuden kipu, unen vaate, joka on revittävä silmiltä. Tapahtumisessa on rauhaa, joka on avarampaa kuin hiljaisuus. Näissä runoissa ei paeta maailmaa eikä tuskaa.
Kärsimyksestä nousevat uudet luomisen ihmeet, ja luopumisessa, hyvästijätössä, on valoa: ”... annan sinulle oman matkasi rauhan.”
Lapsi on vastapainona luovuttamiselle ja epätoivon karkottaja, lapsena pysyminen, viattomuuden säilyttäminen. ”Tähtiä taivaan nurmikolla” on hyvä nimi tälle valikoimalle.
Rauhalan proosamuotoisen, toteavan tekstin runollisuus tulee havainnoista ja kuvista. Runoissa on rohkeitakin, lukijan vastaanottokykyyn luottavia kuvia, joissa on lähtökohtina minän kokemuksia mutta jotka ovat yleisesti tulkittavia.
Vaikka Niilo Rauhalan runot ovat miellyttävän oloisia ja näennäisen helposti lähestyttäviä, ne odottavat lukijaltakin syventymistä, heittäytymistä ja luottamusta, jotta niistä tulee aidosti eläviä ja elähdyttäviä.
Aarno Palttala
