Puoti täynnä maailmanlopun matkamuistoja

Näyttelyt

Realms of Belonging – Kuulumisen ulottuvuuksia.

Patrick Husen taiteilijakirjaprojekti Lapin maakuntamuseossa, Arktikumissa, Rovaniemellä 29.1.2012 saakka.

Avoinna ma–su 10–18.

”Sisällön puute on ja tulee olemaan paradoksi meidän aikanamme” todetaan norjalaisen Patrick Husen näyttelyn alussa. Arktikumissa esillä oleva näyttely on itse asiassa Husen julkaisema kirja. Sen on kustantanut Lapin maakuntamuseo.

Huse tunnetaan taiteilijana, joka pohtii ihmisen ja ympäristön suhdetta. Arktisilla alueilla yhteiskunnallinen kehitys näkyy yhä enemmän marketteina ja puoteina.

Tavaratarjonta on siis kaikkien ulottuvilla. Mutta koitetaanpa löytää jotain kulttuurillisesti ominaista ja aitoa. Paikallisuus on tarjolla ylihinnoiteltuina matkamuistoina. Inarilainen kalastaja hakee kalastusvälineensä Prismasta.

Voidaan pohtia, olemmeko ruvenneet elämään tusinatavaran maailmassa? Kehittyvätkö kotiseudun muut palvelut samalla tavalla – ja pidetäänkö niistä huolta?

Husen kuvissa perinneympäristö näyttäytyy puuröttelöinä markettien ulkopuolella. Rinnastus on raaka, mutta valitettavan totta.

Husen näyttely on vahvasti tekstipainotteinen ja vaatii aikaa katsojalta. Katsoja voi kuitenkin vapaasti poimia sieltä täältä ajatuksia.

Esillä olevien kuvien toteutus on 1970-lukulaisen karhea. Myös tuolloin elettiin murrosta. Katsoja voi kuvitella silmäilevänsä mitä tahansa pohjoista pikkukaupunkia. Kuvatut kohteet eivät kuitenkaan ole kovin kaukana. Näkymien alastomuus on pelottavaa.

”Kulttuurimaisema on nykyään kilpakenttä, jolla taistellaan resurssikehityksen linjauksista” -kuuluu yksi näyttelyn totuuksista. Huse kysyy, tarvitaanko tunne-elämän kehitykseen ja vakauteen paikallistietämystä? Kirjaan haastatellut psykiatrit, professorit, taiteilijat ja kielentutkijat tuntuvat pakenevan monisanaisuutensa taakse.

On tapahtunut jotain sellaista mitä kukaan ei halunnut kuvitella. Näyttelyn videoteos pyörittelee näkymiä norjalaisen kauppakeskuksen Peer Gyntin käytäviltä. Coca-cola ja pizzat hallitsevat elämää.

Kauppakeskuksen symboli on sentään vielä porolla ratsastava hurjapää. Mutta tasapäisyys näkyy myös pukeutumisessa. Kaupunkien katunäkymät muistuttavat kaikin tavoin toisiaan.

Joku tuntuu eurokumillaan pyyhkineen yli piirteet kansallisesta identiteetistä. Pieni virkattu pitsilappu Suomi-tuotteena voisi olla peräisin mistä hyvänsä.

Kun identiteetti voidaan ostaa rahalla, kilpaillaan varallisuudella – ei persoonallisuudella. Tasapäistyvässä markkinamaailmassa kieli ja kulttuuri katoavat. Vähemmistölle ei löydy enää hyllytilaa.

Richard Kautto