Karibu sana Africa, tervetuloa Afrikkaan
- Sansibarinruostegueritsoja elää maapallolla alle 2000 yksilöä.
Kirjat
Mauri Leivo: Savanni hengittää. Matka afrikkalaiseen luontoon. Minerva.Biologi, kirjailija ja valokuvaaja Mauri Leivo on vieraillut yli viidessäkymmenessä afrikkalaisessa kansallispuistossa ja suojelualueella viettäen niissä yhteen laskettuna lähes vuoden. Hän on tutustunut yli tuhanteen lintulajiin, satoihin perhosiin ja muihin hyönteisiin, kymmeniin isoihin nisäkäslajeihin, kasveihin. Tässä kirjassaan hän käsittelee vain Saharan eteläpuoleisen Afrikan luontoa, koska hänen mukaansa vasta siellä saavutaan aitoon etiopialaiseen Afrikkaan.
Leivo taustoittaa teostaan kertoen mantereen luonnonhistoriasta ja olosuhteista, ilmaston merkityksestä, ihmisen vaikutuksesta luontoon. Ja niin ristiriitaiselta kuin saattaakin kuulostaa, ilman matkailijoiden tuomia taaloja ei luonto säily.
Afrikassa halutaan luonnollisesti nähdä ainakin ne Big Five, viisi suurta: elefantti, leijona, sarvikuono, leopardi ja puhveli. Mutta Leivo kehottaa matkailijaa katsomaan tarkasti myös heiniä, termiittejä, lantakuoriaisia ja korppikotkia; niissä on savannien kivijalka. Jos alkaa ronkkia pyramidin perustaa, käy huonosti, vertaa Leivo.
Leivon suomenkieli on kaunista ja monivivahteista. Hän maalaa maisemat sanoin ja kuvin eläväksi panoraamaksi, johon on helppo lukijan astua.
Miltei voi aistia savannien huumaavat tuoksut, neidonsilmien upean väriloiston, seeprojen kavioiden kopseen, pelikaanien ja flamingojen siipien havinan, yön kosteuden ja päivän kuumuuden. Kerrassaan huumaavaa!
Afrikan luonto jättää sieluun pysyvän poltinmerkin ja kaipauksen.
Huolimatta National Geographyn toinen toistaan eksoottisemmista luontodokumenteista tällainen laadukas, harkitusti taitettu kuvateos on luontomatkailun harrastajalle ehdoton ykkönen. Sen seuraan voi palata aina, kun haluaa kaikessa rauhassa uneksia savannien autereisista aamuista ja jännitystä kihelmöivistä öistä.
On myös helppo yhtyä Leivon lainaaman sir David Atten-borough’n sanoihin: ”Tähän asti ihminen on hallinnut ympäristöä ihmisväestön hyväksi. Ehkäpä nyt olisi korkea aika alkaa hallita ihmisväestöä ympäristön hyväksi”.
Ritva Saario
