Oboeoraakkelin paluu

Konsertti

Yllätyksiä ja sointihunajaa. Lapin kamariorkesterin Kamarikonsertti II torstaina 1.12.2011 Rovaniemen Korundissa. Nicholas Daniel, oboe ja musiikin ohjaus.

Peribrittiläiseksi vesisateeksi muuttunut suomalainen talvisää toivotti sympaattisen oboetaituri ja kapellimestari Nicholas Danielin tervetulleeksi takaisin Rovaniemelle. Maailmankuulun englantilaisen kaksi edellisvierailua osoittautuivat melkoisiksi menestyksiksi ja Korundiin oli kerääntynyt lähes täysi salillinen luvatun sointihunajan toivossa.

Kolmaskin konsertti sanoi toden – Daniel kommunikoi yleisön kanssa kiistattomilla solistinkyvyillään, mutta onnistuu lietsomaan myös kamariorkesterin hyvään hehkuun. Vasta vuonna 2010 Uppsalasta löytynyt barokkijätti Georg Friedrich Händelin Oboekonsertto c-mollissa sai nyt Euroopan ensikonserttinsa ja toimi hallitun kauniissa alakuloisuudessaan eräänlaisena konsertin lämmittelynumerona.

Jousitrio ui onnistuneesti Danielin vanavedessä W. A. Mozartin piilosyvässä Oboekvartetto F-duurissa KV 370 (1781). Daniel pitää pitkätkin fraasit elossa ja eritoten hyytävistä pianissimoista kasvaneet crescendot hurmasivat hienoudellaan.

Puhallinkvintetin iltapuhde ei ollut helpoimmasta päästä. Johannes Brahms ammensi inspiraation lähes puolituntiseen, 25 teeman muunnelmaa sisältävään Variaatiot ja fuugaan (1861) Händeliltä – yleisössä inspiraatio oli tosin välillä hukassa. Alkuperäinen pianosovitus ei käänny kvintetille kitkoitta ja keskeneräisyys paljastui myös tulkinnan rosoina.

Kamariorkesterin keuhkot esittelivät onneksi todellista osaamistaan Suomen ensiesityksellä Roger Reynoldsin kokeellisesta teoksesta Gathering (1964). 60-lukulainen ”klassinen punk” hipoi korkeuksia sekä vaikeustasollaan että matemaattisen tarkoilla, joskin hyvin luonnosmaisen tuntuisilla äänisfääreillä.

Ralph Vaughan Williamsin toisen maailmansodan sykkeessä syntynyt Oboekonsertto a-molli (1944) palautti kuitenkin nopeasti melodisen maanläheisiin tunnelmiin. Danielin ilmeikäs oboe ja solistin liikkeitä herkeämättä seurannut jousisto opastivat yleisön läpi upeasointisten maalaismaisemien – sulaa vahaa olivat myös takaisin pohjoisille leveyksille palanneen Lauri Angervon sellosäväykset.

Varsinkin Scherzosta ylevöitynyttä mielialaa ei madaltanut edes ulkona jatkunut sade.

Anu Jormalainen