Merihirviön jäljillä

Kirjat

Risto Isomäki: Con rit. Tammi.

Risto Isomäki on ympäristöaktivisti ja science fiction -kirjailija, jolla on sanottavaa. Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus teki hänet tunnetuksi myös scifi- ja ympäristöpiirien ulkopuolella, sillä Isomäki ennusti tsunamin aiheuttaman voimalakatastrofin vuosia aiemmin Sarasvatin hiekkaa -romaanissaan.

Luonnontieteellinen spekulaatio kiinnostaa tiedetoimittajanakin tunnettua kirjailijaa. Hänen ensimmäiset kaunokirjalliset teoksensa olivat selkeästi science fictionia, mutta myöhemmin laji muuttui ympäristöasioita käsitteleväksi ekotrilleriksi.

Spekulatiivinen osuus on silti tallella. Niinpä Isomäen uusimmassa romaanissa etsitään Vietnamin vesiltä Con rit -nimistä merihirviötä. Tarinan päähenkilö meribiologi Martti Ritola saa vietnamilaiselta ystävältään kirjeen, jossa kerrotaan sellaisesta. Ritola kiinnostuu asiasta ja lähtee nuoruudenrakastettunsa kanssa Vietnamiin.

Aihe saattaa tuntua lapselliselta, mutta kirjaa lukiessa mieli muuttuu. Merihirviön ohella puhutaan muistakin arvoituksellisista eläimistä, joiden olemassaolosta ei ole kiistattomia todisteita. Osa niistä on ollut oikeasti olemassa ja jotkut ovat edelleen. Kirjailija esittää sivukaupalla todistusaineistoa lukijan ihmeteltäväksi. Eri puolilta maailmaa löytyy runsaasti mainintoja esimerkiksi merikäärmeistä. Isomäki kytkee atsteekkien sulkakäärmeen Quetzalcoatlin tähän yhteyteen. Meksikon muinaiset intiaanit asuivat nimittäin tarun mukaan aikoinaan sisämaan sijasta meren rannalla.

Myös ympäristökysymykset ovat esillä. Romaanin toiminnallinen osuus liittyy retkikunnan jäsenet yllättävään trooppiseen hirmumyrskyyn, jonka kourissa he kamppailevat henkensä kaupalla. Ilmaston lämpeneminen on tehnyt myrskyistä entistä voimakkaampia, ja hyväksikäytetty luonto näyttää nyt ihmisille voimansa.

Isomäki hallitsee faktat. Kirjan tietopuoli on vakuuttava, mikä on sisällöllisesti eduksi, mutta ei aina tyylillisesti, sillä kirjan päähenkilö neuvoo rakastettuaan kuin opettaja oppilastaan. Vanhoissa science fiction -kertomuksissa asetelma oli juuri tällainen. Ei naisilla muuta roolia ollutkaan paitsi tietysti silloin, kun heidät piti pelastaa.

Ihmiskuvaus on kömpelöä kuten aiemmissakin romaaneissa. Se on kirjoittajan akilleenkantapää, eikä tilanne ole muuttunut. Trilleritekniikka sen sijaan toimii hyvin. Joskus tuntuu, että liian hyvin, sillä jatkuvat läheltä piti -tilanteet alkavat pitkästyttää. Toiminnalliset kohtaukset saattavat tosin laajentaa lukijapiiriä, mikä on hyvä asia, koska fiktion seassa käsitellään todellisia ja ajankohtaisia huolenaiheita.

Niiden ansiosta pidän Risto Isomäkeä tärkeänä sf-kirjailijana, vaikken käsillä olevasta romaanista erityisemmin innostunutkaan.

Erkki Widenius