Tuoran ja tummun aikaan

Kirjat

Paula Moilanen: Keinuhevonen. Kuvittanut Kirsi Haapamäki. Lasten Keskus.

Tuula Karjalainen: Kuin silloin ennen. Kuvittanunt Rudolf Koivu. Minerva.

Perinteet elävät joulunajassa vahvasti. Samat olkikoristeet, joulukirkot ja -saunat sulostuttivat pimeintä vuodenaikaa jo sata vuotta sitten. Mutta millaista elämä muuten oli ”silloin ennen”?

Paula Moilasen Keinuhevonen vie lukijan kiehtovalle aikamatkalle vuoden 1920 joulusta ja hienon keinuhevosen synnystä vuoden 1945 kesään ja lopulta nykypäivään, jossa sama keinuhevonen nököttää lelumuseon lasivitriinissä.

Huolellisesti sommiteltu juoni ja tarkka taustatyö muodostavat vahvan historiallisen lastentarinan.

Keinuhevosen elämänkaaren kautta kuvataan koskettavia ihmiskohtaloita ja sodan jättämiä kipeitä jälkiä, mutta yleissävyltään kirja on iloinen.

Aikakausien vaihtuminen on toteutettu hienosti kerrontatyyliä, sanavalintoja ja henkilöiden käyttäytymistä muuntelemalla. Lisäksi oudot sanat on selitetty jokaisen napakan luvun lopussa.

Kirsi Haapamäen murretut, maanläheiset kuvat visualisoivat hienosti mennyttä aikaa, niitä vain olisi saanut olla reilusti enemmän!

Keinuhevosen pariksi soveltuu mainiosti Tuula Karjalaisen tietokirja Kuin silloin ennen. Kirjassa kuvataan lasten elämää 1900-luvun alkupuolella, aikana jolloin Rudolf Koivu loisti kirkkaimpana tähtenä kuvittajien taivaalla.

Koivun töistä kootun yltäkylläisen kuvituksen lisäksi kirja ansaitsee visuaalista kiitosta eläväisestä taitosta ja ”ajan kellastamasta” paperivalinnasta.

Kirjan tieto-osuus alkaa Rudolf Koivun esittelyllä. Sen jälkeen käsitellään maamme silloista henkistä ilmapiiriä ja lasten arkea kotona ja koulussa. Lisäksi käydään läpi keskeisimmät juhlat: pääsiäinen, juhannus ja joulu.

Karjalaisen kieli lipsahtaa välillä liian tietokirjamaiseksi ja jutusteleva sävy katoaa, mutta lapsen kannalta kiinnostavimmat asiat on silti onnistuttu esittämään tiiviisti ja kiehtovasti.

Kirjan lopussa oleva ”Kuvittele” -aukeama haastaa lasta pohtimaan muun muassa elämää ilman televisiota, kännykkää, tietokonetta tai edes sähköä.

Luvassa on eittämättä mehukkaita keskusteluja...

Molemmat kirjat soveltuvat parhaiten yhdessä luettavaksi. Outoja sanoja ja asioita on niin paljon, että ilman selittävää aikuista lapsen lukuinto helposti sammuu.

Erityisesti lukijoiksi sopisivat isovanhemmat, eli tuora ja tummu.

Hanna Immonen