”Intiaanipäällikkö Masentunut hevonen”

Kirjat

Eero Huovinen: Lähdön aika. 347 s. WSOY 2011.

Eero Huovinen siirtyi eläkkeelle Helsingin piispan virasta maaliskuussa 2010. Hänen uusin kirjansa kertoo hänen viimeisestä työvuodestaan.

Hän tapaa seurakuntalaisia, poliitikkoja, kirjailijoita, kardinaaleja ja pohtii oman elämänsä kulkua.

Huovinen on tullut tunnetuksi innokkaana, älykkäänä keskustelijana ja merkittävänä kirkollisena vaikuttajana.

Kirja etenee päiväkirjan mukaisesti päivä päivältä. Tapahtumia on runsaasti.

Kirjassa käsitellään monia ajassa liikkuvia aiheita. Rekisteröidyt parisuhteet ovat kuumentaneet tunteita jo pitkään kirkon piirissä. Huovinen toteaa, että jos avioliitto halutaan irti miehen ja naisen välisestä vastavuoroisuudesta, silloin on kyse isosta kulttuurisesta muutoksesta.

Ei ole kysymys vain yksilön kunnioittamisesta, vaan perustavimmasta antropologisesta muutoksesta. Raamatun ja historian valossa on helpompi puolustaa moniavioisuutta kuin homoseksuaalisuutta.

Huovisen mukaan homoseksuaalien asemaa ja oikeuksia olisi mieluisa puolustaa, jos samaan aikaan voi pitää kiinni avioliiton luonteesta.

Kirjassa on runsaasti monia pieniä luonnehdintoja henkilöistä. Paavo Väyrysestä todetaan, että hänellä on korostunut itsetunto ja kova ammattitaito. Lasse Lehtisen ohjeet ja neuvot demarijohtajille sopivat yhtä hyvin kokoomuspuolueen vetäjille. Marjatta Väänänen, ”hallituksen ainoa mies”, on niitä harvoja, joita ”en rohkene sinutella”. Hän on tyylikäs, viehättävä ja elegantti vielä 86-vuotiaana. Maija Rask saa myös oman positiivisen arvion monien muiden joukossa.

Huovinen kertoo itse saaneensa lempinimen ”intiaanipäällikkö Masentunut Hevonen”.

Piispan mielestä joku on osunut oikeampaan kuin on itse tiennytkään.

Helsingin piispan virka on ollut Eero Huoviselle ainutlaatuinen näköalapaikka. Kotimaiset ja kansainväliset asiat nousevat kirjassa esille. Koska kirjassa käsitellään lukijoiden muistissa olevia asioita ja niiden taustoja, kirjaa on helppo lukea.

Terho Pursiaisen toteamus saarnassaan, ettei uskontunnustus ole kirjaimellisesti totta, herätti aikanaan paljon närää ja kantelunkin. Piispakin sai moitetta, koska ei pappiaan julkisesti kurittanut.

Kirjasta ilmenee myös piispojen keskinäisiä jännitteitä.

Oman pohdintansa saavat myös laskevat kirkollisten toimitusten luvut ja kirkosta eroamiset.

Huovinen kertoo käynnistään paavin luona. Oppi neitsyt Mariasta on erä ongelmista. Hän kertoo myös, kuinka aikanaan Helsingin pitkäaikainen katolinen piispa Paul Verschuren kävi paavin luona. Paavi tiedusteli kirkkojen yhteyden vaikeinta estettä Suomessa. Verschuren totesi: ”Te, pyhä isä.”

Piispa on älykäs, huumorintajuinen ja lämminhenkinen persoona. Kirjassa on lukijalle tarjolla myös koettua elämän viisautta, herkkyyttä ja myötäelämistä.

Huovinen oli piispuuskautensa merkittävin ja näkyvin piispojen joukossa. Vaikka monet ajatukset ovat tuttuja hänen aikaisemmista kirjoistaan, tällä kirjalla on paikkansa kirjahyllyssä.

Seppo Ikonen