Karun Ruijan suomalaiset näyttämölle

Teatteri

Ruijan suomalaisia, kirjoittanut ja ohjannut Tuula Väisänen, lavastus Hanna Levonen-Kantomaa, puvut Miia Kettunen, valosuunnittelu Riikka Vuorenmaa, äänisuunnittelu Maria ja Pertti Mulari, koreografia Mette Ylikorva, äänimaailman toteutus Ulla Pirttijärvi Länsman. Rooleissa Lasse Forsgren, Anne Niskala, Liisa Penttilä, Jari Liukkonen, Kim Kreus, Jonne Suopajärvi.

Näytelmän kantaesitys 23.11. Rovaniemen Teatterin Paavo-näyttämöllä.

Tuskin on enää kovinkaan yleisesti tiedossa, että monen Jäämeren rantamilla, Pohjois-Norjassa elävän ihmisen juuret ovat Suomessa. 1800-luvun puolivälissä, suurten nälkävuosien aikaan, muutti pääasiassa lappilaisista pitäjistä satoja ihmisiä Ruijan rannoille paremman elämän toivossa. Edellytykset ainakin paremmalle toimeentulolle löytyivätkin, mutta ne oli saatavissa merestä, joka oli suurimmalle osalle tulijoista outo ja pelottava elementti.

Meren anti oli loppumaton, mutta se vaati hintansa. Moni vene palasi rantaan tyhjänä tai vajaalla miehistöllä. Arvaamaton Jäämeri ja karut tunturit opettivat elämään luonnon ehdoilla, uskomaan kohtaloon ja pakenemaan myyttiseen ajatusmaailmaan.

Läänintaiteilija Tuula Väisänen on kirjoittanut tiettävästi ensimmäisen näytelmän Pohjois-Norjassa asuvan kveenivähemmistön alkuhistoriasta.

Taustana ja osin lähteenäkin hänellä on ollut korvaamattoman kansanperinteen kerääjän, Samuli Paulaharjun teos Ruijan suomalaisia. Kirjoittajan oma oleskelu samoilla seuduilla on auttanut eläytymistä näytelmän tapahtumiin ja tunnelmaan.

Laajan aihepiirin kasaaminen tiiviiksi näytelmäksi ja esitykseksi osoittautuu ongelmalliseksi. Kaikkea ei voi jo ajallisesti käsitellä ja valinta on vaikeaa. Tuula Väisäsen ohjauksessa karu ja arvaamaton meri nousee keskeiseksi; se sanelee ehdot ja muovaa ihmistä sielua myöten.

Hanna Levonen-Kantomaan lavastuksessa meri on koko ajan läsnä pleksin takana valojen ja varjojen (Riikka Vuorenmaa) ja äänitehosteiden (Mari ja Pertti Mulari) elävöittämänä.

Ulla Pirttijärvi-Länsman toteuttaa esityksen äänimaailman taitavasti myrskyn ujelluksesta kauniisti soiviin melodioihin, joissa kuuluu joiunkin kaikuja.

Esityksessä on vähän roolihenkilöitä, mutta siltä osin esitys kuitenkin kohtaa vaikeuksia.

Ensimmäisen puoliajan jälkeen jää vähän ymmälleen.

Se menee melkein huomaamatta, eikä katsoja saa kiinni oikein mistään.

Se johtunee enempi rakenteesta kuin näyttelijöistä, jotka esittävät osansa, mutta eivät oikein personoidu mitenkään. Joukkokohtaukset tietysti erikseen.

Toisella puoliajalla esitys ”pelastuu” ja saa paremmin kosketuspintoja yleisöön. Isänsä ja veljensä menettänyt, samasta veneestä pelastanut Pikku-Paavali (Lasse Forsgren) palaa itsesyytöksistä elämään yhdessä Anna-Kreetan (Anne Niskala) kanssa. Viittaus tulevaisuuteen.

Liisa Penttilän Protiakka edustaa jalat maassa -realismia johdonmukaisesti, välillä hauskastikin.

Hauska on myös Jari Liukkonen sutkina lappalaisena Uula-Anttina ja tiukka Peura-Mooseksena. Kim Kreus on vakuuttavin jämerästi saarnaavana pappina.

Jonne Suopajärvi liikkuu ja kuuluu äänenä hukkuneen Matin roolissa.

Kantaesitys Ruijan suomalaisia on tehty Lapin esittävien taiteilijoiden keskuksen ja Rovaniemen teatterin yhteistyönä ja esitykset ovat teatterin Paavo-näyttämöllä.

Näyttelijät on koottu free-lancereiden joukosta.

Kauko Tasala