Funkkia vakavasti
Levyt
Hannibal & Joku Roti Mafia: Viimiseen hengenvetoon (Monsp Records).Rovaniemeläisen hiphopin pioneeri Tulenkantajat julkaisi vuonna 2003 mestariteoksensa Hyvää syntymäpäivää, rouva presidentti, joka hyödynsi ennakkoluulottomasti vaikutteita funkista ja jazzista. Sitten yhtye hajosi. Ilmeisesti ison soittajiston liikutteleminen marginaalisen musiikin kentällä kävi mahdottomaksi.
Bändin toinen räppäri Hannibal Stark on nyt useiden pelkistetympien levyjen jälkeen hyödyntänyt taas suurta määrää livesoittajia. Tämä on viimeinen albumi Joku Roti Mafia -nimellä, ja asianosaiset panevatkin parastaan. Tuottajana ja useimpien kappaleiden osasäveltäjänä toimiva Ilari Autio on rakentanut tiukan kokonaisuuden. Jykevä biitti pitää biisit kasassa, ja sen päälle musikanttien, kuten kosketinsoittaja Janne Hastin ja fonisti Sami Sippolan on hyvä irrotella. Kärkiraidoilla, kuten “Tankit on tulossa” ja “10 Rock” soittajat ovat niin sanotusti liekeissä.
Välillä musiikin iskevyys on suorastaan viedä huomion Hannibalin riimeiltä, joiden kai kuitenkin pitäisi olla pääasia. Mies on perheellistynyt ja vakavoitunut: vilpittömän pateettinen “Elän vuoksesi, kuolisin puolestasi” puhuu tästä suoraan. Muuten uusi tilanne näkyy juopottelujuttujen vaihtumisena hyvinkin isoja linjoja vetävään yhteiskuntakritiikkiin. Ainahan Hannibal on ollut myös kantaaottava, mutta uudella albumilla se on hallitseva teema, joka tiivistyy manifestinomaiseen “Poliittista räppiä” -kappaleeseen.
Sävy on uhmakas: maailma on tosin täynnä kaiken maailman vedättäjä-wahlrooseja, mutta Joku Roti Mafia esittäytyy väkevänä joukkona, joka pystyy taistelemaan tällaista vastaan. Hiphopin kentällä Hannibalin ja vierailijoidensa näkemykset eivät ole omaperäisimmästä päästä, mutta toki Starkilla on terävästi viiltävä sanan säilä hallussaan.
Ja musiikillisesti Viimiseen hengenvetoon on niin nostattava paketti, ettei tee mieli valittaa. Näin eloisa rytmimusiikki pelastaakin maailman, ainakin hetkeksi.
Niko Peltonen
