Kohti venäläistä sielua

Kirjat

Rosa Liksom: Hytti nro 6, WSOY, Finlandia-palkinto -ehdokas.

Suomalainen tyttö ja venäläinen mies jakavat hytin junassa, joka on matkalla kohti Siperiaa ja Mongolian pääkaupunkia Ulan Batoria. Matka on pitkä ja pysähdyksiä paljon. Välillä juna seisoo muutaman päivän asemalla ja pääsemme tytön mukana tutustumaan nuhjuisiin hostelleihin ja ruokalistoihin, joissa ei hampurilaisia tunneta.

Rosa Liksom tarjoaa uudessa kirjassaan meille mielenkiintoisen matkan halki Neuvostoliiton. Hän kuvailee meille ränsistyneet teollisuushallit, samanlaisena toistuvan maiseman, radanvarren kaupungit ja avaa meille venäläistä mielenmaisemaa.

Sekin tulee selväksi pikku hiljaa, miksi venäjää puhuva suomalainen tyttö tekee matkaa yksin, siis sattumanvaraisen matkaseuran kanssa. Hyvin pian ymmärrämme senkin, että hyttiä ei voi vaihtaa.

Kirjan nimi Hytti nro 6 viittaa Tšehovin novelliin Sairashuone nro 6. Kummastakaan ei ole ulospääsyä. Olen ehkä lukenut senkin novellin joskus kauan sitten, vaikka en olisi nimiyhteyttä muistanutkaan. Sen sijaan yhteys Tšehovin ja monien muiden venäläisten mestareitten maailmaan on ilmeinen.

Yhteiskuntajärjestelmä lyö leimansa ihmiseen. Venäläiset ovat siirtyneet maaorjuudesta kolhoosiin ja feodalismista sosialismiin. Kun feodalismissa valtiolta puuttui vahva keskusjohto, niin sosialismi oli voimakkaasti keskusjohtoinen. Pienen ihmisen oli löydettävä selviämiskeinonsa kummassakin maailmassa.

Rosa Liksomin neuvostoihmisessä on jotain koskettavasti samaa kuin venäläisten klassikoiden kuvaamissa maaorjien jälkeläisissä. Klassikkoromaanien pikkuvirkamiehillä oli kuitenkin tapoja, toisin kuin Hytti nro 6:n miesmatkustajalla, joka on rikollinen, alkoholisti ja katujen kasvatti. Ei kuitenkaan mikään paha ihminen.

Tarkkaan ottaen hänelläkin on tapoja, joilla pitää itsekunnioitusta yllä. On suorastaan hupaisaa, kuinka mies aamuvoimistelee ja punnertaa junassa, milloin ei ole satu katselemaan viinanhuuruisia unia.

Liksom piirtää taitavasti, pala palalta kuvaa nuoren naisen matkakumppanista, joka hereillä ollessaan kaataa kurkkuunsa jatkuvasti viinaa, tai sen korvikkeita. Viinan lisäksi miehen mielessä on vain toinen v:llä alkava asia.

Hytin naismatkustaja on syystäkin paniikissa, mutta matkan kuluessa miehen ja tytön välille kehittyy luottamus ja ystävyyskin. Kirjailija jättää kaiken päättelemisen lukijalle. Hän vain kuvailee tilanteita, antaa miehen välillä päästää suustaan humalaisen puhetta, ja sallii meidän seurata tytön ajatuksia.

Maailma, jossa liikutaan, on rosoinen, likainen ja jopa vaarallinen.

Matka Liksomin ohjaamassa Siperian junassa on täynnä elämyksiä. Silmät avautuvat, ja ruma alkaa saada uusia sävyjä.

Seija Lappalainen