Hyvällä huumorilla höystettyjä erätarinoita

Kirjat

Martti Peltomaa: Helmijänikset. Karisto

Leppoisaa, itseironista, hyvää huumoria ja samalla lappilaista eränkäyntiä parhaimmillaan on ivalolaisen Martti Peltomaan tuore erätarinakokoelma Helmijänikset.

Rajavartijan työstä eläkkeelle jäänyt Peltomaa tuntee läpikotaisin kairansa, jotka antavat jokaiselle kulkijalle haasteensa, etenkin kaamoskuukausien pakkasten aikaan.

Kirja alkaa hersyvästi: ”Aamulla soitti mies Rovaniemeltä. Sain kuulla, että olin kuollut...” Peltomaa joutuu kuitenkin toteamaan saman kuin Mark Twain aikoinaan: ...”tietoa kuolemastani pidin sinänsä suuresti liioiteltuna.”

Sen sijaan, että olisi heittänyt lusikkansa nurkkaan, Peltomaa kuljettaa lukijansa kirjailijan pohjoisiin kotimaisemiin, lintu- ja hirvimetsälle, verkkoja kokemaan Inarin järville ja jopa ”helmenkuun raahnan ammutun jäneksen - suuri kuin kenkuru” - perään. Näläkänen syö vaikka jäneksen, kuuluu lappilainen sananlasku.

Peltomaan kirjallinen tuotanto käsittää kymmenkunta teosta. Kaksi niistä, Erämiehen kahdeksan vuodenaikaa ja Inarin vuosi, Kirjeitä Kenkäniemestä (kuvat Pertti Turunen) on syntynyt yhdessä samojen kairojen kirjailijakaverin, Seppo Saraspään kanssa.

Tuoreen erätarinakokoelman huumori toimii. Peltomaan retket ”yleiskoira Simo Hurtan” kanssa Lapin metsissä ja tuntureissa saavat hymyn lukijan huulille. Hänen novelleissaan on aito eräelämän tunnelma, jonka hän osaa pukea sanoiksi tutuissa maisemissa ”huupastellessaan”, kuten ivalolaiskirjailijan esikuvakseen tunnustaman Pentti Haanpään ilmaisu kuuluu.

Markku Torkko