Puujalat vastaan possu- munkit

Kirjat

Katja Krekelä: Romisko. Kuv. Sanna Sipi. Gummerus.

Netta Walldén: Ruben ja rouva Mallamudin tapaus. Kuv. Laura Valojärvi. WSOY.

Orpana ja Riepu asuvat vanhassa kurpitsankeltaisessa talossa. Heidän Romisko-puodistaan löytyy kaikenlaisia aarteita, kuten kaupungin paras puujalkakokoelma.

Eräänä päivänä puotiin astuu Polonius Pamppu, joka haluaa rakentaa talon tilalle munkkipossutehtaan. Ystävykset nousevat taisteluun epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja arka Riepu löytää itsestään yllättävää päättäväisyyttä ja rohkeutta.

Esikoiskirjailija Katja Krekelä rakastaa vanhoja, sielukkaita taloja. Hän halusi kirjoittaa tarinan talosta, jossa elää onnellisia asukkaita.

Tuloksena on lempeä, rauhallinen ja omintakeinen kertomus hyvän ja pahan taistelusta. Ahneuden ja piittaamattomuuden voittaminen ystävyydellä, sinnikkyydellä ja rakkaudella tuo tuulahduksen jostakin menneestä viattomuudesta.

Kirjan luvut ovat juuri lukemaan oppineille sopivan lyhyitä, kieli selkeää ja omaleimaista. Lukija kiinnostuu aidosti päähenkilöiden kohtalosta, mikä on hyvän lastenkirjan tärkeimpiä vaatimuksia.

Krekelän esikoisromaaniin kietoutuu Sanna Sipin mustavalkokuvitus. Sipin vanhahtava kuvitustyyli visualisoi onnistuneesti Krekelän erikoiset hahmot ja tarinan piilottelevan satiirin.

Erakkomaisen rouva Mallamudin ikkunalla nököttää kymmenen kiinalaista posliininukkea. Ne vartioivat jotain, joka pitää öisin kummallista ääntä...

Arvoitus ei jätä rauhaan naapurin Rubenia, joka päättää aloittaa asian tiimoilta Tutkimukset siskonsa Lisan kanssa.

Netta Walldénin esikoisteos on kiehtova mysteeriromaani, joka pitää lukijan otteessaan harkitulla rakenteella ja onnistuneesti heitetyillä koukuilla. Aloittelevalle lukijalle rakenne voi tosin olla liiankin haastava, sillä tiuhaan vaihtuvia näkökulmia on kokonaista seitsemän kappaletta!

Kokonaisuus olisi ollut emotionaalisesti tyydyttävämpi, jos lasten näkökulmaa olisi painotettu enemmän. Nyt päähenkilön paikasta kilpaili turhan monta omalaatuista hahmoa.

Mysteerin kutkuttava tuoksu ja lyhyet luvut kuitenkin paikkaavat tilannetta. Arvoituksen ratkaisu onnistuu täyttämään kaikki odotukset, mistä kirjailijalle suuri kiitos.

Walldén kuvaa blogissaan teoksen syntyä melkoiseksi purkaukseksi. Viiden minuutin aivoriiheen on vaikea uskoa, mutta muutaman päivän vimmainen kirjoitusprosessi lienee täysin mahdollinen ja epäilemättä monen kirjailijan unelma.

Laura Valojärven humoristinen kuvitus ei pääse oikeuksiinsa. Samat kuvat toistuvat yhä uudelleen lukujen alussa. Kerrontatekninen seikka tietysti, mutta haiskahtaa myös penninvenytykseltä, mikä on valitettavan yleinen ilmiö lastenromaanien kuvituksissa.

Hanna Immonen